Koiran irtipito on yksi aiheista, joka saa useimmat koiraihmiset liekkeihin. Varsinkin, kun puhutaan koirien irtipidosta 1.3-19.8 välisenä aikana. Keskusteluun liittyy yleensä paljon raivoisia tunteita ja vähän faktaa. Yleensä voidaan myös sanoa, että mitä enemmän ensimmäistä, sitä vähemmän jälkimmäistä.
"Nyt on kiinnipitoaika ja kaikki koirat on pidettävä aina kytkettynä!"
Näin kuuluu yksi keskustelujen yleisimmistä kommenteista. Oikeastihan mitään ehdotonta "kiinnipitoaikaa" ei ole olemassa. On olemassa lakisääteinen pesimäaika, jolloin koiran irtipitoa säädellään metsästyslaissa entistäkin tarkemmin. Koiran irtipito on kuitenkin silloinkin mahdollista lakia rikkomatta muutamassa tapauksessa.
"Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.
Edellä 1 momentissa sanottu ei kuitenkaan koske:
1) alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa;
2) viittä kuukautta nuorempaa koiraa;
3) paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa;
4) poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevaa koiraa; eikä
5) koiraa, jota koulutetaan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tehtävään.
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä."
Toisin sanoen on aika monta poikkeusta, joiden nojalla koiraa saa pitää irti tänäkin aikana. Keskustelijat vain aniharvoin muistavat näitä poikkeuksia. Suurin osa ei ole koskaan lukenut metsästyslakia vaan muodostanut mielipiteensä kuulopuheiden perusteella. Osa ei ole ymmärtänyt lukemaansa lakia ja osa taas on ymmärtänyt sen loistavasti, mutta jättää poikkeusluvat mainitsematta ja vääristelee asioita tietoisesti, koska on itse sitä mieltä, että koiraa ei saa pitää koskaan irti ja hänen mielestään hänen sanansa pitäisi olla laki.
"Välittömästi kytkettävissä oleminen tarkoittaa sitä, että koira kulkee jalassa kiinni, joten sen voi yhtä hyvin pitää kiinni!"
Tässä toinen melko yleinen väite, kun päästään keskustelemaan siitä mitä tarkoittaa laissa mainittu välittömästi kytkettävissä oleminen, johon moni vetoaa pitäessään koiraansa irti. Olen kysynyt väitteen esittäjältä useita kertoja, että onko hänellä antaa tulkinnalleen jotain virallisempaa lähdettä, mutta sellaista en ole saanut. Ainoa perustelu tulkinnalle on, että "koira ei ole välittömästi kytkettävissä, jos se on yhtään kauempana". Tämä on tietysti yksi tapa tulkita kohta.
Itse pyrin miettimään asiaa perisuomalaisen pilkunnussimisen sijaan enemmän sen kannalta mikä on järkevää. On olemassa flexien ja liinojen kaltaisia talutushihnoja, jotka voivat hyvinkin olla 5-15 metrisiä tai vieläkin pidempiä. Niissä olevat koirat eivät kulje lähelläkään omistajansa jalkaa metsässä. En näe mitään syytä sille, että vapaana olevan koiran tulisi kulkea jalassa kiinni, kun yksikään hihnassa kulkevakaan koira ei tee niin.
Lakeja ei säädetä ihmisten kiusaksi ja nipottamisen vuoksi vaan suojaamaan luonnoneläinten pesintää. Tämän toteutumisen kannalta on aivan merkityksetöntä kulkeeko koira koivessa kiinni vai kymmenen metrin päässä. Se mikä merkitsee on se, että kun koiralle sanoo tänne, se on viipymättä jalkojen juuressa ja laitettavissa kiinni eikä häiritsemässä minkään eläimen pesintää.
Olen yrittänyt itsekin löytää virallisemman tahon tulkintaa siitä, miten määritellään välittömästi kytkettävissä oleva koira. Ainoa tulkinta, jonka olen onnistunut löytämään oli vanhassa Koiramme-lehden jutussa numerossa 9/11. Tässä määritelmässäkään kovin olennaiseksi osaksi ei nähty sitä, että koira on aivan omistajansa jalassa kiinni. Olennaisempaa oli sen hallinta ja vaarattomuus ympäristölle kuten pesiville eläimille, joka on koko lain säätämiseen syy.
"Välittömästi kytkettävissä -käsitteellä tarkoitetaan sitä, että koira:
1. Tulee luokse heti pyydettäessä.
2. Ei irtaannu kauaksi omistajasta.
3. Tiedetään käytökseltään sellaiseksi, että se on omistajansa hallinnassa myös irti ollessaan äkillisesti muuttuvissakin olosuhteissa."
"Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koiran on oltava hyvin koulutettu ja tottelevainen, myös jatkuvasti näkö- ja kuuloyhteyden päässä ulkoiluttajastaan."
"Joo joo, ainahan kaikki sanovat, että koira on halinnassa, mutta silti ne 100% varmasti tottelevaiset koiratkin aina lähtevät eläinten perään, kun sellainen tulee vastaan."
Osa ihmisistä on täysin vakuuttuneita siitä, että sellaista asiaa kuin häiriön alla tottelevainen koira ei ole olemassakaan. Tämä on ymmärrettävää, kun katsoo suomalaista koirakulttuuria, jossa suurin osa ihmisistä on oppinut hallitsemaan koiraansa ainoastaan hihnan avulla tai kuvittelee koiran kytkettynä olemisen samaksi asiaksi kuin koiran hallinnassa olemisen.
Suurin osa suomalaisista koiranomistajista ei taida edes tietää, että koiran kouluttaminen ei lopu siihen, kun sille on opettanut jonkin asian. Tämä on vasta ensimmäinen vaihe. Tämän jälkeen pitäisi vielä vaatia ja harjoitella tottelemista muuallakin, jossa ympärillä on häiriöitä. Tämän jälkeen pitäisi varmistaa, että koira toimii opetetulla ja halutulla tavalla myös häiriötilanteissa kuten eläinten ja riistan lähellä. Vasta sitten voidaan sanoa, että koira on koulutettu johonkin asiaan. Suurimman osan koiria ei koskaan viedä koulutuksellisesti opetusvaihetta pidemmälle eikä iso osa edes usko, että koiraa voisi hallita suuren häiriön alla ilman hihnaa.
Suomalaisessa koirakulttuurissa kasvetaan siihen, että koira hallitaan hihnalla. Kun ote hihnasta lipeää, kaikki yhteys koiran ja omistajan väliltä katoaa. Suomalaisessa koirakulttuurissa kiimaisia narttuja yritetään kieltää tulemasta oikein minnekään, koska urosten omistajat ovat kädettömiä eivätkä hallitse koiriaan niiden lähellä. Suomalaisessa koirakulttuurissa on normaalia, että koira on 24/7 kiinni ja se katoaa horisonttiin välittömästi, jos se pääsee irti. Suomalaisessa koirakulttuurissa on normaalia ja hyvää koiranhallintaa, jos koiran saa kiinni odottamalla auringonlaskua ja hyppäämällä pimeän tultua puun takaa sen niskaan.
Iso osa tällaisessa kulttuurissa kasvaneista ihmisistä on aivan pöyristyneitä tiedosta, että jonkun uroskoiran voi päästää kiimaisen nartun kanssa metsään suorittamaan tehtävää ja se suorittaa sille annetun tehtävän nartun perään lähtemisen sijaan, vaikka se muussa tilanteessa astuisi nartun. Monet yllättyvät suuresti käytyään muutamissa euroopan maissa, joissa koirat juoksevat yleisesti irti puistoissa ja jopa kaupungilla.
Ihmisiä ja koiria on moninkertainen määrä harvaanasuttuun Suomeen verrattuna eivätkä koirat silti aiheuta häiriöitä kovinkaan usein vaan seuraavat omistajaansa tottuneesti ihmismassojen ja toisten vapaana olevien koirien keskellä. Nämä koirat on kasvatettu tällaiseen elämään pienestä pitäen.
Kaikki suomalaiset ihmisetkään eivät ole kasvaneet hallitsemaan koiraansa hihnalla. Koiran vieminen koulutuksellisesti pitkälle on tuttua touhua esimerkiksi monille palveluskoirien tai kanakoirien omistajille, joiden koirien pitää toimia hommassa, johon ne on hankittu. Haluttiin sitä uskoa tai ei, on olemassa myös koiria, jotka ovat hallittavissa vapaana ollessaan muutenkin kuin omistajansa puheissa.
"Vaikka koira olisi kuinka hallinnassa, koiraa irti pitävät omistajat häiritsevät kuitenkin merkittävästi pesiviä eläimiä kulkiessaan koiriensa kanssa metsässä."
Joillain on käsitys, että kanalinnun pesästä ohi kulkevat ihminen ja kytketty koira häiritsevät linnun pesintää jotenkin vähemmän kuin kanalinnun pesästä ohi kulkevat ihminen ja vapaana oleva koira. Jotkut ajattelevat, että nimenomaan ohi kulkeva koira häiritsee pesiviä eläimiä, mutta ohi kulkeva ihminen tai auto taas ei.
Moni myös kuvittelee, että on ihan sama missä koiraa ulkoiluttaa, sillä pesiviä eläimiä on joka paikassa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Riskiä siitä, että törmää edes ohikulkemisen verran pesivään eläimeen voi pienentää merkittävästi valitsemalla paikan, jossa koiraansa ulkoiluttaa. Kovin moni lintu saati muu eläin ei tee pesää esim. metsäautotien päälle, jossa kulkee päivittäin autoja.
Jos tekee, pesintä ei onnistu eikä se todellakaan ole tiellä viiden auton perässä kulkevan ihmisen ja koiran syytä. Koiraa ei ole mikään pakko ulkoiluttaa lintusuolla tai saaristossa, jossa on tuhat pesivää lintua. On jopa suositeltavaa, että sellaisiin paikkoihin ei mennä pesimäaikana, ei edes koira kytkettynä ja flexissä.
Koiranomistajien syyttäminen pesinnän epäonnistumisesta on aivan kohtuuttomissa mittasuhteissa. Suomessa kulkee vapaana merkittävä määrä irtokissoja, joiden tekemisiä kukaan ei vahdi. Lisäksi pesimäaikaan metsissä tehdään metsätöitä ja kaadetaan puita valtavilta alueilta. On myös kaiken maailman iltarasteja, joissa kokonainen rauhallinen metsä täyttyy kymmenistä ympäriinsä juoksentelevista ihmisistä. Nämä kaikki haittaavat poikasiaan hoitavia eläimiä enemmän kuin yksittäisen koiran ulkoiluttaminen. Koiranomistaja on kuitenkin näitä kohteita helpompi ja yleisempi syntipukki. Vai oletko nähnyt uutisia siitä, että iltarastit pitäisi malttaa jättää kesän ajaksi pois ja järjestää vasta syksyllä?
Joskus keskustelu koirien irtipidosta on aivan naurettavalla tasolla. Osa huutaa naama punaisena kuinka koirat on pidettävä aina kiinni, kuinka itsekäs paskiainen ja kuvottava ihminen olet, jos pidät koiriasi irti ikinä missään ja kuinka koirasi pitäisi ampua tai ottaa sinulta pois riippumatta siitä ovatko koirasi koskaan häirinneet minkään eläimen pesintää. Näin tapahtuu erityisesti silloin, kun jonkun koira on vastikään päässyt tekemään tuhoa jossain ja siitä on uutisoitu laajasti.
Tälläisissa tilanteissa suosittelen lämpimästi painamaan punaista rastia koneen oikeasta yläkulmasta tai poistumaan paikalta mikäli olet IRL nokikkain tällaisen henkilön kanssa. Mikäli olet omassa metsässäsi tai sinulla on maanomistajan lupa treenata koiraasi (kuten pitäisi olla), suosittelen käskemään räyhääjää poistumaan paikalta. Tällaisten ihmisten kanssa keskusteleminen on aivan turhaa.
Ei auta, vaikka kuinka selität, että irti juokseminen vaihtelevassa maastossa on parasta liikuntaa, jotakoira voi saada koordinaatiokyvyn kehittymisen vuoksi ja että koiran liikuttamista lyhyessä hihnassa kävelyvauhtia läpi vuoden ei pitäisi edes kutsua liikunnaksi. Nämä ihmiset eivät kuuntele, sanoit mitä tahansa. Heille kyseessä on tunnetason asia ja järkipuhe menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ainoa vaihtoehto on taantua heidän tasolleen tai jättää heidät omaan arvoonsa.
Niin kauan, kun pidät huolen, että koirasi ei aiheuta kenellekään ihmiselle tai eläimelle häiriöitä oli se sitten kiinni tai luvallisesti irti, sinulla ei ole mitään syytä hävetä tai kuunnella syytöksiä itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä muita eläjiä kohtaan.