Oikeutta eläimille -järjestö julkaisi helmikuussa salaa kuvattuja videoita, joissa suojeluharrastajat käsittelivät koiria epäjohdonmukaisesti ja väkivaltaisesti treeneissään. Näistä videoista nousi valtava kohu.
Asiaan on toistaiseksi reagoitu Kenneliiton ja Suomen palveluskoiraliiton toimesta asettamalla suojeluharrastukseen liittyvät treenit jäihin. Saksanpaimenkoiraliitto on ilmoittanut, että asia tullaan tutkimaan ja videoilla esiintyvät henkilöt, jotka ovat syyllistyneet eläinsuojelurikkomuksiin tullaan asettamaan vastuuseen teoistaan.
Nämä toimet eivät kuitenkaan riitä kaikille. Osa tahoista vaatii, että suojeluharrastus tulee Suomessa kieltää kokonaan yksityisiltä harrastajilta ja jättää vain virkakoiria kouluttavien viranomaistahojen tehtäväksi.
Perusteluja tällaiselle toimelle on vaikea ymmärtää muuna kuin yhden harrastajaryhmän mielivaltaisena tuomitsemisena. Kaikki suojeluharrastajat eivät ole missään vaiheessa pahoinpidelleet koiriaan. Muutama vuosi sitten spanieliharrastajien leiriltä levisi samanlainen video. Lintukoiraharrastusta spanieleiden kanssa ei tästä syystä kielletty kaikilta ihmisiltä. Viikko suojeluharrastuksen liittyvien videoiden julkaisemisen jälkeen uutisiin nousi opaskoirakoulun kouluttajien toiminnan kritisointi.
Koiriin kohdistunut epäreilu tai suorastaan väkivaltainen kohtelu on asia, jota esiintyy jossain mittakaavassa jokaisen koiraharrastuksen parissa sekä niiden ulkopuolella. Siihen ovat kykeneviä myös tavallisten seurakoirien omistajat, eivät ainoastaan käyttökoiraharrastajat.
Myös virkakoiria kouluttavien tahojen koulutusmetodit ovat aiemmin perustuneet sellaisiin metodeihin, joita ei tänä päivänä enää pidettäisi perusteltuina. Suojeluharrastuksen kieltämistä yksityisiltä ei voi pitää millään tavalla tasapuolisena kohteluna eikä perustella sillä, että koirien väkivaltainen tai epäreilu kohtelu loppuisi sen avulla.
Ihmisen ja koiran yhteisen historian alku.
Koiraharrastusten kieltäminen ja eläinoikeusaate
Videot suojelukoirista julkaistiin Oikeutta eläimille -järjestön toimesta. Oikeutta eläimille -järjestö on nimensä mukaisesti eläinoikeusjärjestö. Monet ihmiset sotkevat eläinoikeusjärjestöt eläinsuojelujärjestöihin, mutta kyseessä on kaksi hyvin erilaista ideologiaa. Eläinsuojelujärjestöt pyrkivät parantamaan eläinten oloja lakia muuttamalla esimerkiksi tuotantolaitoksissa. Eläinoikeusjärjestöt puolestaan katsovat, että eläinten käyttäminen tällaisiin tarkoituksiin tulee lopettaa yleensä kokonaan, kuten myös lemmikkieläinten pito.
He näkevät ihmisen ja eläimen välisen symbioosia muistuttavan suhteen, joka on syntynyt molempia lajeja muokanneen evoluutiokumppanuuden myötä yksinomaan ihmisen toimesta tapahtuvana eläinten hyväksikäyttönä. Suhteen toista puolta, jossa eläin käyttää ihmistä saamansa ravinnon ja turvan lähteenä, jonka ansiosta useat koti- ja lemmikkieläiminä pidettävät lajit ovat levinneet laajemmalle kuin olisivat koskaan ilman ihmistä levinneet he eivät näe.
Jos eläinlajeja, jotka ovat riippuvaisia ihmisestä lakataan pitämästä kotieläiminä ja lemmikkeinä, tämä tarkoittaa niille loppua. Monet lajit, jotka ovat eläneet yhdessä ihmislajin kanssa satoja tuhansia vuosia eivät enää selviä ilman ihmistä. Kaikki tällaiset ihmisen kanssa elämään sopeutuneet lajit kuolevat tätä ideologiaa noudattamalla sukupuuttoon. Vain pieni määrä esimerkiksi koirista voi selvitä katukoirina, joiden elämä on monien mielestä niin ankeaa, että niitä pelastetaan ihmisten suojiin.
Oikeutta eläimille -järjestö ilmoittaa nettisivuillaan, että heistä koko oikeutta pitää lemmikkieläimiä on tarkasteltava kriittisesti. He kannattavat koiranjalostuksen lopettamista ja rescue-eläinten hankkimista. Eläinoikeusjärjestöt eivät suhtaudu myöskään hevos- tai koiraharrastuksiin kovin suopeasti. Ne ovat heidän näkökulmastaan samaa eläinten hyväksikäyttöä, johon tulee suhtautua kriittisesti. Yleensä tämä sanamuoto merkitsee sitä, että se tulee heidän mielestään lopettaa.
Käyttökoiraharrastajille tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että he eivät enää saa jalostaa koiria, jotka pystyvät toimimaan erilaisissa tehtävissä ja harrastuksissa ihmisen kumppanina. Lopulta tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki koira-lajin sisältämät hienot populaatiot eri piirteillä ja käyttöominaisuuksilla, joita esi-isämme ovat kovalla työllä jalostaneet, tai jotka ovat jalostuneet sellaisiksi kuin ovat tulevat katoamaan. Ei ole lammaspaimenta, ei poropaimenta, ei rekikoiraa, ei palveluskoiraa, seisojaa tai puuhun haukkuvaa lintukoiraa. Lopulta ei ole koiraa lajina ollenkaan, missään muodossa.
On irvokasta, että tällaista mittavaa eläinten joukkotuhoa kannattava joukko kutsuu itseään eläinten oikeuksien ajajiksi. Millainen eläinoikeus on oikeus kuolla sukupuuttoon?
Miksi sinun tulisi olla huolissaan, vaikka et harrasta suojelua
Eläinoikeusjärjestöt ovat jo kauan etsineet keinoa hyökätä tuotantoeläinten sijaan koiraharrastajien kimppuun. Nyt he saivat videomateriaalista itselleen sellaisen. Oikeutta eläimille on vaatinut, että suojeluharrastus lakkautetaan toistaiseksi, kunnes voidaan osoittaa, että toimintatavat ovat muuttuneet. Todennäköisesti mikään toimi ei tule riittämään heille osoitukseksi toimintatapojen korjaamisesta.
Suojelu on lajina helpompi kohde kuin moni muu koiraharrastus, sillä sen imago on mitä on. Ihmiset, jotka huutavat perkelettä ja puljaavat isojen, maallikon näkökulmasta vihaisten ja ihmisten kimppuun hyökkäävien koirien kanssa eivät herätä useimmissa empatiaa. Suojelu herättää epäluuloa myös monissa koiranomistajissa. Se, että ihminen omistaa seurakoiran ei valitettavasti tarkoita, että hän tietäisi käyttökoiralajeista mitään.
Oman lähipiirini koiran omistajat ihmettelivät mihin yksityinen ihminen edes tarvitsee suojelukoiraa. Heille koulutetut suojelukoirat, jotka purevat hihaa olivat täysin sama asia kuin narkomaanien omistamat taistelukoirarodut, jotka on hankittu hyökkäämään huumevelkojien kimppuun. Nämä ihmiset eivät olleet ummikkoja vaan pitkän linjan koiraharrastajia. Voin vain kuvitella millainen tietotaso aiheesta on ummikoilla.
Käyttökoirajalostuksen tuote. Suorituskykyinen eläin, jonka kyky liikkua, hengittää, syödä, juoda, ulostaa tai lisääntyä ei ole vaarantunut.
Suojelu on tällä kertaa lajina eläinoikeusjärjestön hampaissa osittain sattuman johdosta, osittain koska suojeluharrastajat tekivät itsestään helpon kohteen toimillaan. Oikeutta eläimille katsoo nyt, miten paljon he pystyvät saamaan vaatimuksiaan läpi. Seuraavaksi kohteena on joku muu koiraharrastus. Oikeutta eläimille on vihjannut jo kirjoituksissaan, mikä se tulee olemaan.
Maailmalla eläinoikeusjärjestöt ovat hyökänneet monta kertaa koiravaljakkoharrastajia vastaan ja menneet niin pitkälle, että ovat soluttautuneet joidenkin mushereiden tarhoille harjoittelijoina kuvaamaan videomateriaalia kertomatta todellisia motiivejaan. Myöhemmin he ovat julkaisseet tarhoilla kuvattua materiaalia vääristeltyjen tarinoiden kera, jotta olisivat saaneet herätettyä mahdollisimman paljon paheksuntaa lajia kohtaan.
Suomessa nähtiin samankaltaisia toimia, kun koronavirus lopetti lapin matkailun kuin seinään. Yhdessä haastattelussa todettiin, että koiria voi joutua pahimmassa tapauksessa lopettamaan tämän seurauksena. Välittömästi tämän toteamuksen jälkeen eläinoikeusjärjestöt käyttivät lausuntoa hyväkseen ja alkoivat puhua koko toimenkuvan lakkauttamisesta.
Erityisen korkealla hyvin naisvoittoisten eläinoikeusjärjestöjen kohteissa ovat aina olleet koiramaailman miesvoittoisimmat lajit eli palveluskoiralajit, koiravaljakkopuoli sekä metsästyskoirapuoli. Muutkaan lajit eivät kuitenkaan ole turvassa. Agilitya vastaan voidaan hyökätä lajin melko korkean loukkaantumisriskin vuoksi ja näyttelyitä voidaan vastustaa epäeettisen jalostuksen ja sairaalloisen ulkomuodon suosimisen vuoksi.
Seurakoirajalostuksen tuote. Ihmisen hoivaviettiin vetoava eläin, jonka kyky hengittää, lisääntyä ja liikkua ovat vaarantuneet.
Käyttökoiraharrastajien olisi korkea aika herätä siihen, millaisia tahoja yhteiskunnassa liikkuu väittämässä, että he haluavat edistää eläinten asioita.
Ennen kuin lähtee mukaan näiden järjestöjen kampanjoihin, kannattaa miettiä ajavatko he todella eläinten asioita vai omaa ideologiaansa. Onko koira-nimisen lajin edustajien "hallitun" sukupuuton ajaminen koiran asioiden edistämistä?
Entä millainen tulevaisuus on edessään lajilla koira, jos ainoa mihin niitä saa enää tulevaisuudessa käyttää on ihmisen hoivavietin tyydyttäminen neljän seinän sisällä? Kaikki sairaimmat ja epämuodostuneimmat koirarodut ovat tällaisesta taustasta syntyneitä seurakoirarotuja. Terveimmät koirarodut taas löytyvät metsästyskoirista, rekikoirista ja muista roturyhmistä, joissa koiran jalostusta on ohjannut vuosisatoja niiltä vaadittava suorituskyky, ei ihmisen hoivavietti.
Ironisesti juuri nämä koirat ovat niitä, joiden toimenkuvan eläinoikeusjärjestöt haluavat lakkauttaa kaikkein eniten. He näkevät sen eläinten oikeuksien ajamisena, mutta on syytä kysyä onko se sitä vai onko se jälleen yksi tie, joka johtaa helvettiin, mutta joka oli kivetty hyvillä aikomuksilla. Ihmisestä ei ole tehnyt terveempää tai onnellisempaa sohvalla makaaminen, liikunnan vähäisyys tai mielekkään tekemisen puute. Se mitä tiedetään kaupungissa asuvien seurakoirien terveydentilasta viittaa siihen, että tuskin tekee niistäkään.