"Hankikantokeli katkoo koirasi jalat" on koiramaailman safetyismia

Kantohanki, hankiainen tai hankikelit tarkoittavat samaa asiaa eri puolilla Suomea. Keliä, jolloin ensin sulanut ja sitten jäätymisen vuoksi kovettunut hanki kantaa suurempaakin painoa, kuten ihmistä. Tällaiset kelit hemmottelevat ihmisiä yleensä muutaman viikon ajan kevättalvella pohjoisemmassa Suomessa.

Olen juoksuttanut elämäni varrella omistamiani koiria - huskyja, laikoja sekä seisojia kantohangella useamman vuosikymmenen ilman minkäänlaisia tämän aiheuttamia ongelmia. Hankikannolla koirien juoksuttaminen on yleinen harrastus kotiseudullani.




Ensimmäistä kertaa korviini kantautui väitteitä hankikannon vaarallisuudesta kymmenen vuotta sitten. Greyhound-harrastaja kertoi, että voi olla hengenvaarallista antaa koiran juosta hangella, koska sen tassu voi mennä yhtäkkiä kovasta pinnasta läpi. Seuraukset ovat katastrofaaliset. Koiran jalka voi jopa katketa, kun se vetää voltin täydessä vauhdissa.

Tämän jälkeen aiheesta on varoiteltu siellä ja täällä. Vähän väliä joku tiedostava koiranomistaja kertoo, että hankikannon aikaan koiran tassut ovat kovilla, varpaat voivat murtua tai jalka saattaa katketa. Siispä vastuullinen koiranomistaja ei päästä koiraansa juoksemaan ollenkaan hangella hankikannon aikaan, eihän kukaan halua saattaa lemmikkiään vaaraan!

Koiranomistajat, jotka ovat juoksuttaneet koiriaan hankikannolla yli vuosikymmenen ilman ongelmia henkäisevät kauhistuksesta ja toteavat, että eivät ole tienneet tällaisesta vaarasta ja lopettavat harrastuksen välittömästi.


Tätä kutsutaan safetyismiksi. Sillä tarkoitetaan asennetta, jossa kaikki, johon liittyy edes minimaalinen riski kielletään yksilön suojelemiseksi. Sen ongelma on se, että lapsista, jotka eivät saa koetella kehonsa rajoja, kiipeillä puissa tai tehdä mitään, mihin liittyy pienikään onnettomuuden riski kasvaa kömpelöitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä. Tämä asenne on valitettavasti levinnyt ihmispuolelta myös koiranpitokulttuuriin.

Joku kertoo, että hänen koiransa tukehtui metsässä pureksimaansa keppiin ja pian järjestetään kampanja, jossa levitetään tietoa keppien pureksimisen hengenvaarallisuudesta. Joku kertoo, että hänen koiransa juoksi metsässä päin keppiä, joka lävisti sen keuhkon ja pian ihmiset alkavat vältellä metsiä, koska ne ovat hengenvaarallisia. Jos joku sanoo, että portaissa kulkeminen pentuna pilasi hänen koiransa lonkat, kohta on menossa kampanja, jonka seurauksena koiranpentuja kannellaan portaissa puolen vuoden ikään saakka.

Tällainen varjeleminen ei kuitenkaan todellisuudessa auta koiraa. Jos koira ei saa edes opetella kulkemaan erilaisissa maastoissa, ei se koskaan opi miten kuljetaan hankikannolla rikkomatta itseään.


Yleensä tällaisissa tapauksissa itsensä rikkoneet koirat kuuluvat kahteen sarjaan. Ensimmäinen yliedustettu ryhmä ovat ääriominaisuuksia omistavat koirat, kuten vinttikoirat, joiden vauhti on hirveä. Niitä ei voi verrata onnettomuusalttiudessa normaaleihin koiriin. Toinen ryhmä ovat kömpelöt nuoret koirat, jotka kulkevat suurimman osan ajasta hihnassa ja jotka saavat juosta harvoin vapaana. Ne juoksevat riemusta rajattomina päästessään irti ja rikkovat itsensä. 

Paljon paremmin menee koirilla, jotka ovat saaneet nuoresta saakka liikkua säännöllisesti vapaana erilaisilla alustoilla. Niillä on parempi koordinaatiokyky, ne osaavat varoa paremmin ja suhteuttaa nopeutensa oikeanlaiseksi, kun huomaavat hangen olevan petollinen. Niillä on myös vähemmän tarvetta kaahottaa päättömänä menemään, kun vapaana liikkuminen ei ole harvinaista herkkua.


Itse olen noudattanut koirieni kanssa aina periaatetta, että mitä enemmän koira liikkuu erilaisilla alustoilla nuorena, sen parempi. Olen saanut aikaiseksi koiria, jotka ylittävät sillat, kulkevat rakkakivikon yli metsästysreissulla rikkomatta itseään, kiipeävät kalliolle, kulkevat suolla ja ovat kaikin puolin vaivattomia mukana pidettäviä. Koskaan ei ole ollut ongelmia hankikelien kanssa, ei varvasmurtumia, ei katkenneita jalkoja tai muitakaan onnettomuuksia. 

Kaiken kaikkiaan koiran itsensä telominen hankikannolla on harvinaista. Jos jonkun eläinlääkärin vastaanotolle onkin ilmestynyt kolme koiraa joille niin on käynyt, samana päivänä samoilla hangilla on juossut satoja tai tuhansia koiria ilman ongelmia.